Syksyllä presidentti Sauli Niinistö alkoi puhua inflaatiosta, jolla muka saataisiin lisää liikettä talouden rattaisiin. Tottahan toki kaikkein nuukimmatkin joutuisivat aukaisemaan kukkaronsa nyörejä ja rahaa saataisiin lisää liikenteeseen. Peesaajia ja löytyi ja kohta inflaatio olikin kaikkien talousoppineiden huulilla. Jopa emeritusmeppi Esko Seppäsen, joka kirjassaan Emumunaus asettui ajamaan inflaatiota.
Inflaatiolla on kuitenkin sanana niin paha kaiku ja jokainen tietää, mitä se käytännössä merkitsee: rahanarvon heikkenemistä ja sen ostovoiman pienenemistä, kaiken kallistumista ja köyhien joutumista entistä suurempaan taloudelliseen ahdinkoon. Poliittiset kehäketut keksivätkin uuden taloudellisen termin sisäisen devalvaation. Sillä saatiin aikaan sama lopputulos.
Vuodenvaihteessa nousee arvonlisävero ja sen mukana kaikki hinnat ja maksut. Ja tämä tietysti heikentää entisestäänkin heikkoja, joiden selkänahasta aina on maksatettu kaiken maailman herrojen kotkotukset, joilla on vain yksi päämäärä: Heidän itsensä rikastuminen. Arvonlisäveron tuotosta poliittinen eliitti saa lisää rahaa antaakseen verohelpotuksia rikkaille, pääomittaakseen suuria pankkeja ja syytääkseen rahaa sinne, missä sitä ennestäänkin on. Samalla tulee ostetuksi ääniä vähin äänin.
Sillä mitä muuta sisäinen devalvaatio on kuin inflaatiota. Sisäinen devalvaatio on eufemismi eli kiertoilmaus, joka käytännössä tarkoittaa helvetillistä inflaatiota ja lopunkin hyvinvointiyhteiskunnan romuttamista, että rikkaat jälleen saisivat enemmän. Rikkaille kun ei riitä paljon, he haluavat kaiken.
Näin kirjoitin syksyllä kaksi vuotta sitten ja tässä nyt ollaan
Nyt vain perustamaan kodinturvajoukkoja. Saapasrasva haisee jo.
